Silja Rantanen ja Osmo Rauhala
Viikonlopun lopputyöprojektina oli opettajatapaamisen lisäksi kaksi näyttelykäyntiä: Silja Rantanen Sara Hildénin museossa ja Osmo Rauhala Galleria Himmelblaussa.Kaksi taiteilijaa, joilla on lähtökohtaisesti samantyyppinen lähestymistapa. Molemmat taiteilijat perustavat työskentelynsä älylliselle tutkimukselle (Rantanen tutkii teemojensa pohjalle esimerkiksi taidehistoriaa tai arkkitehtuuria, Rauhala Himmelblaun töissään evoluutioteoriaa). Molemmat pystyvät kuitenkin tuomaan teoksiinsa mystisen, ei-sanoiksi-puettavan, ulottuvuuden.
Himmelblaun näyttelyssä mystinen ulottuvuus jäi jotenkin vaisuksi. Ihmiskunnan historia -sarja oli erittäin oivalta - älyllisellä tasolla. Henki jäi jonnekin piiloon. Myös Game Theory vedokset ymmärsin järjen tasolla, mutta ne jättivät minut kylmäksi. Myönnän, että minulle grafiikka on aina ollut vaikea taiteenlaji vastaanottaa. Mutta perjantain keskustelumme jälkeen aloin myös miettiä että ehkä Rauhalan grafiikanvedoksista puuttuu yksi ulottuvuus, nimittäin siveltimen veto. Samassa näyttelyssä oli onneksi vertailun mahdollistavia maalauksia (luonnoksia Tyrvään kirkon teoksiksi?) samalta tekijältä, joissa mystinen ulottuvuus mielestäni säilyi.
Silja Rantasen työt, etenkin viimeaikaiset, ovat erittäin älyllisiä ja perustuvat monipolkuiseen kulttuurin, historian ja yhteiskunnallisten tekijöiden tietämykseen. (Esimerkiksi Burano maalaus ja installaatio). Tästä johtuen työt aukeavat aika hitaasti ja vaativat aikaa. Mutta älyllisen tason takaa löytyy myös se valo tai henki, joka teokseen liittyy. Onko se nimenomaan tekijän käden jälki kankaalla? olisivatko esim. "Taiteilija ja katsoja" teokset läheskään niin vaikuttavia, jos ne olisi suunniteltu vaikkapa tietokoneella tai painettu digipainona?
Kuva: Jussi Koivunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti