Tavallisia syrjäytyneitä, erikoinen keskustelu

Sauli Niinistön "Tavallisia" -sivustosta, jonka tarkoituksena on siis antaa neuvoja ja herättää ihmiset ajattelemaan ja toimimaan nuorten syrjäytymisen estämiseksi, on noussut aikamoinen keskustelu sosiaalisessa ja painetussa mediassa. Dialogi on mennyt aika pitkälle puolustuspoteroihin, mm. Pekka Sauri jo vetosi osapuoliin että eikös nyt voitaisi keskustella ja hyväksyä se toisenkin näkemys.

Keskustelun taustaa 

(siirry seuraavaan kappaleeseen jos tämä on tuttua)

Tiivistettynä kaksi erilaista päänäkemystä nuorten syrjäytymiskampanjaan ovat:
1. Niinistön kampanjasivu tarkoittaa hyvää, miksi sitä kritisoidaan niin ankarasti? ja
2. Niinistön kampanjasivu paljastaa kuinka Suomen hyväosaiset ja oikeistopoliitikot eivät lainkaan ymmärrä syrjäytyneitä ja koko sivusto on mitätöivää lässytystä

Ykkösvaihtoehdossa reaktiot vaihtelevat miedoista "miksei me voida olla toisillemme kivoja ja kyllähän tämä kamppis kuitenkin yrittää edes jotain" sen kaltaisiin näkemyksiin että vasemmistolaiset ihmiset haluavat yhteiskunnan hoitavan yksilöt, eivätkä ota mitään yhteisöllistä vastuuta itsestään tai toisesta ihmisestä. Ääripäätä rajuimmillaan edustaa esimerkiksi Tuulikki Ukkolan "Hyvinvointi-Suomen elätit" kirjoituksessa heitetyt ajatukset että syrjäytyneet ovat syyllisiä omaan tilaansa eivätkä ota mitään vastuuta omasta elämästään ja syrjäytymiseen johtavista elämäntavoistaan, tai jopa tahallaan hyödyntävät yhteiskunnan sosiaalitukia voidakseen syrjäytyä.

Kakkosnäkemyksessä kirjoittajat naureskelevat Niinistön työryhmän täydelliselle tietämättömyydelle syrjäytymisestä ja väittävät että sivusto on itse asiassa syrjäytymisen estämiselle vahingollinen. Emilia Kukkala on analysoinut kampanjasivuston vaikutuksia hyvin (vaikkakin hieman aggressiiviseen sävyyn) ja mainitsee että koko kampanjasivusto on ongelmien peittelyä ja päänsilitystä.

Miksi tämä on tärkeä keskustelu

Näiden kahden näkemyksen esiintulo ja se seikka, että keskustelu tosiaan on juuttunut kahden vastapuolen eipäs-juupas heittelyyn on todellakin huolestuttava signaali. Rehellisyyden nimissä täytyy toki mainita että itse olen tuota kakkosleiriä. Mutta toistelematta enää ajatuksia, joita moni on täällä netissä ilmaissut minua paljon paremmin, haluaisin kiinnittää huomion siihen miksi yhdestä kampanjasivustosta nousee noin kova kohu. Siksi, että ihan rehellisesti termillä "syrjäytyminen" tai teemalla nuorten syrjäytyminen Suomessa ymmärretään kahta hyvin erilaista asiaa.

Ykkösleirin mielestä (se johon Niinistön kampanjan puolustajat kuuluvat) näyttävät sivuston mietelauseiden sekä sitä puolustavien kirjoitusten perusteella ajattelevan syrjäytymisen etenkin nuorten kohdalla tarkoittavan sitä, että nuorella on elämässään pieniä motivaatiovaikeuksia tai asenteellisia tekijöitä, joka voi aiheuttaa vaikeuksia suunnitella omaa tulevaisuuttaan ja esimerkiksi hakea opiskelupaikkaa. Tällaista nuorta voi auttaa sekin, että hänen lähipiirissään aikuiset ihmiset kiinnittävät häneen enemmän huomiota ja omalla esimerkillään ja läsnäolollaan rohkaisevat häntä.

Kakkosleiri mieltää syrjäytyneen nuoren ihmiseksi, jonka elämän lähtökohdat ovat rakenteellisesti jo niin huonot että hän ei mitenkään pysty, vaikka kuinka "tsemppaisi" itse, tai häntä lähimmäiset kannustaisivat, nousemaan syrjäytymiseen johtavasta kehityskulustaan ilman yhteiskunnan tukitoimia. Siis sellaisia tukitoimia, jotka vaativat yhteiskunnalta rahaa ja panostusta. Monella tällaisella nuorella jo pelkästään aamulla ylös nouseminen tai rahankäytön hallinta ovat asioita, joita he eivät ole koskaan kotona oppineet, puhumattakaan kyvystä suunnitella omaa elämäänsä tai pitää työpaikkansa.

Nämä asiathan eivät tosiaan ole toisilleen vastakkaisia. Molempia tarvitaan. Mutta se että ihmiset reagoivat näin voimakkaasti periaatteessa täysin hyväätarkoittavaan kampanjasivustoon kielii siitä, että hyvin monella kansalaisella on patoutuneita turhaumia koskien ihmisten pärjäämistä ja toimeentuloa Suomessa. Niinistön viaton positiivinen kampanja oli sohaisu muurahaispesään, jossa oltiin jo valmiiksi sotatilassa. Vertauskuvana voisi käyttää vakavasti sairasta potilasta, jolle joku hänen tilaansa tuntematon kevyesti suosittelisi terveempiä elämäntapoja ja liikuntaa.

Miksi presidentti Niinistön ja kaikkien keskusteluun osallistuneiden, erityisesti poliitikkojen ja päättäjien, tulisi tästä keskustelun rajuudesta huolestua? No tietysti siksi, että se kertoo oikeista ongelmista, jotka vain nostetaan esiin syytöksien ja vähättelyn kautta. Tämä reagointi on heikko signaali, joka voi ennakoida todellisia suunnanmuutoksia Suomen politiikassa ja kansalaisten asenteissa valtaapitäviä kohtaan. Kokoomuslaisilta on hyvin lyhynnäköistä mitätöidä sivuston saama kritiikki. Tämä kritiikki kertoo jotain ihmisten hädästä ja raivosta. Vaikka se perustuukin ehkä väärinkäsitykseen ja saman sanan käyttämiseen tarkoittamaan kahta eri asiaa, sen voimakkuus ja volyymi kertovat, että nyt tosiaan osuttiin arkaan kohtaan.

Monelle meistä kakkosleiriä edustavista on nyt jäänyt mielikuva siitä, että monet päättäjistämme ja muista hyväosaisista eivät lainkaan ymmärrä Suomessa vallitsevaa tilannetta ja ihmisten erilaisia lähtökohtia elämässä pärjäämiseen. Niin, sanotaan se suoraan: Suomessa on jo luokkayhteiskunta, ja asiantilan peittely tai vähättely ei todellista tilannetta muuksi muuta. Kansan kahtiajakautuminen ilmenee hyvin Jari-Pekka Hietsillan haastattelussa Hesarissa: monet nuoret aikuiset ovat eläneet koko elämänsä yhteiskunnasta "syrjäytyneenä" ja syrjäytymisen mikrokosmoksessa erillään pärjääjien maailmasta, että heille syrjäytyminen on normaali tapa elää. 90-luvun lamasta lähtenyt kehityskulku on aiheuttanut sen, että kokonaiset asuinalueet ja perheet kahdessa ja kolmessa sukupolvessa ovat tippuneet normaalina pidettävän elämänhallinnan ulkopuolelle. 

Kyse ei siis ole vain nuoren itsehallinnasta ja elämäntaidoista. Kyse on yhteiskuntamme rakenteista ja sen tavasta tukea tai syrjäyttää siellä asuvia ja toimivia ihmisiä heidän iästään riippumatta. Hyvinvointivaltio on jo kuollut, nyt pitäisi pitää huolta siitä ettemme ajaudu eriarvoiseen pahoinvointiyhteiskuntaan.